Minä se en voi olla tärkeintä edes rakkaudelleni.
Taas taitaa olla tulossa jälleen yksi uusi yksinäinen ilta

...lupauksista huolimatta.

Helppohan näin nuorelle on aina sanoa tulevaisuuden olevan vielä edessäpäin ja loistavana. Mutta entä jos se epäonnistuukin, kaikki on täysin samanlaista. Onko järkeä uskoa, toivoa, luottaa, odottaa jotain, mikä voi tuhota vielä lisää? Tottakai melko todennäköisesti minulla on vuosia edessäpäin, ja varmasti paljon hyviä sellaisiakin. Mutta tällä hetkellä odotan vain päivää, jolloin pääsen täältä pois. Omilleni. Enkä siltikään voi tietää, tuoko tämä helpotusta. Vai täysin päinvastaista.

Enkä ikinä osaa päästää irti. Mistään. Puuttuuko minulta itsesuojeluvaisto, kun annan samojen ihmisten vain satuttaa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja silti toivon, että kaikki olisi kuten ennen.