"Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen."

Voisiko kuvata minua paremmin?

Hyvä hetki.
Tai ei, ehkä paremmin hetki entisestä.
Ympärillä pauhaa kunnon Queenit ja toimin taas hetken muiden kuuntelijana.
Juuri mitä olen taas kaivannut.

Jokainen tietää varmasti hetken, jolloin voisi vain juosta ja juosta ja juosta.
Millähän nimellä näitä hetkiä kutsuttiinkaan. Täydellisiä hyvänolon hetkiä.

Transatlantic - We all need some light

En jaksa
en
    en
           en
                 en.
Onko tässä enää järkeä?  Poltan itseni loppuun. Tiedän, olen vaativa. Tiedän, teen väärin monesti.

Mutta nämä jatkuvat osoitukset kaiken muun paitsi minun tärkeydestä!

Eilisen piti olla ihana, täydellinen päivä.
       Mutta ei. Se oli kaikkea muuta. Päätettiin sitten olla poissaolevia. Ja kaikkea muuta kuin äh!

En jaksa!

Ehkä jossain kaukana kuulet perhosen lentävän. Vuosien takaa tuulet kantavat muiston lämpimän.

Ja näinpä.

Minä se en voi olla tärkeintä edes rakkaudelleni.
Taas taitaa olla tulossa jälleen yksi uusi yksinäinen ilta

...lupauksista huolimatta.

Helppohan näin nuorelle on aina sanoa tulevaisuuden olevan vielä edessäpäin ja loistavana. Mutta entä jos se epäonnistuukin, kaikki on täysin samanlaista. Onko järkeä uskoa, toivoa, luottaa, odottaa jotain, mikä voi tuhota vielä lisää? Tottakai melko todennäköisesti minulla on vuosia edessäpäin, ja varmasti paljon hyviä sellaisiakin. Mutta tällä hetkellä odotan vain päivää, jolloin pääsen täältä pois. Omilleni. Enkä siltikään voi tietää, tuoko tämä helpotusta. Vai täysin päinvastaista.

Enkä ikinä osaa päästää irti. Mistään. Puuttuuko minulta itsesuojeluvaisto, kun annan samojen ihmisten vain satuttaa yhä uudelleen ja uudelleen. Ja silti toivon, että kaikki olisi kuten ennen.

Miten joku vuoden takainen voi tuhota näin paljon sisältä?

Miksi ihmisten pitää valehdella?

Miksei joistain asioista vaan voi päästä yli?

Miksi hänen piti vielä silloin antaa hänen mennä minun edelleni...